torstai 23. tammikuuta 2014

Miksi rakastan talvea (Ja miksi sinäkin voit!)



Aloitetaanko niillä ilmiselvällä syyllä ensin? Eli lumella. Mulle lumi tuo talven ja talvi lumen, tosin tänä vuonna saatiin hetki pidätellä hengitystämme. Olen muuten päässyt siihen ikään, jossa muistellaan omaa lapsuutta, tässä tapauksessa lapsuuden talvia. Yritin lapsille selittää, kuinka oli niin kylmä, että sieraimet jäätyivät kiinni ja hiuksista ja kaulahuivista muodostui lumoava huuraparta. En usko, että ymmärsivät.

Anyways, lumi on tärkein syy, miksi rakastan talvea. Se on paitsi kaunista, myös monipuolista. Eikä lumisista talvilajeista nauttiakseen tarvitse olla erityisen liikunnallinenkaan, aloittaa voi vaikka liukurilla tai lumilapiolla. Lumienkelikin on skaalan helpommasta päästä (kaverin voi ottaa mukaan, jos epäilee ettei omin voimin pääsekään takaisin ylös). Tosin pidemmän päälle lajimäärän lisääminen tuo lisää iloa. Meidän perheessä ollaan siinä onnellisessa vaiheessa, että kaikki lapset saadaan laskettelusuksille ja osa pääsee jo omatoimisesti sekä rinnettä alas että ylös. 

Fanaattisinkin talveninhoaja varmasti myöntää, että lumi tuo vaihtelua ja valoa pimeään vuodenaikaan. Kaikki lapsia kotona hiukankaan pidempään hoitaneet tietävät eron lumisella talvella ja kuraisella talvella. (En kerro, jos ette tiedä. Se on vain koettava.) Kuraisen talven jälkeen ymmärtää taas hiukan paremmin keski-eurooppalaisia perheitä, joissa ulkoillaan vain kuivalla, lämpimällä säällä.



Talvipukeutuminen on toinen syy rakastaa talvea. Miten mukavaa on hiippailla joogahousuissa ja mummun kutomissa villasukissa (kiitos etäpäivät!). Villasukat muuten rakastaa joogahousuja, pitkät resorit on niin tehty pitkiä villasukkia varten. Tänä syksynä koin olevani uusien lasketteluhousujen arvoinen (no oli ne alessa, mitä se kertoo?), joten joogahousut+villasukat-setti alla pärjään nyt ulkonakin pidempään. Tai pärjäsin niillä vanhoillakin, mutta ne oli ostettu noin vuonna 1994, jolloin oli muotia käyttää aivan liian isoja vaatteita ja olivat alunperinkin monta kokoa liian suuret. Eli downshiftasin… eikun downgreidasin… siis sijoitin pienempiin. 

Mutta jos lumilajit eivät innosta ja töissäkin on tiukka "no woolen stockings policy" niin onneksi meillä on vielä talviherkut. Laskiaispullakausi on kuuleman mukaan käynnistynyt, eikä ihme. Itse olen Pavlovin koirana miettinyt erilaisia laskiaispullatäytteitä (molempia mulle) ensimmäisestä aurinkoisesta talvipäivästä lähtien. Runebergintortut, -muffinsit ja -kakut sopivat myös, ja erityisesti, sisäilijälle. Lätyt, pannari ja köyhät ritarit uppoavat vauhdilla nälkäisiin mäenlaskijoihin. Eikä mäkeäkään tarvitse välttämättä laskea, jos on päässyt pukemaan ja riisumaan reippaat mäenlaskijat, kyllä siinä aina muutama sata kaloria kuluu. Lisäksi voi hakea inspiraatioita Suomen ulkopuolelta ja viettää talvea puolalaiseen tyyliin eli munkkeja ahmien! 

Talvessa on vielä, kaiken lumen, talviurheilun ja hiilariherkkujen lisäksi, sekin rakastettava piirre, että valo lisääntyy. Aurinko paistaa joka päivä pidempään ja korkeammalta, ja kauniista kirpakoista ulkoilukeleistä saa nauttia sitäkin enemmän. Aurinkoinen talvipäivä on siitäkin niin upea, että se on täynnä lupauksia tulevasta keväästä ja kesästä, siitä, että tässä toden totta mennään parempaan suuntaan.

Aurinkoista talvipäivää!
Life loves you!
Anna





tiistai 14. tammikuuta 2014

Odotettu ensilumi



Tuli se talvi lopulta myös tänne Etelä-Suomeen. Lunta satoi lauantaina ainakin sentin! Olimme Kakkosen ja Kolmosen kanssa kolmestaan kaupungissa, kun Ykkönen pääsi isän kanssa kovasti odottamalleen yliyönmökkireissulle Solsidaniin. Korvensuu 1919 muutti loppukeväästä Solsidaniin, aina aurinkoiselle tontille, jossa on se ihana vanha omenapuu, marjapensaat ja mahdollisuus toteuttaa monenlaisia rakennus-, sisustus- ja DIY-unelmia. Solsidanissa on toistaiseksi pienen pieni, hyvin shabby chic-tyylinen mökki, joka nyt siis todettiin oikein riittäväksi yöpymispaikaksi myös pakkassäällä. Tosin yöpyjät olivat ne meidän perheen kaksi partiolaista, tilanne voisi olla hyvin toisenlainen juoksevaa vettä ja kunnan jätehuoltoa arvostavan perheenäidin silmin. Lämmityksestä en uskaltautunut etukäteen edes kysymään, mutta mökissä oli sitten onneksi ollut mieluumminkin kuuma kuin kylmä. Ja onhan se huikeeta, kun saa nukkua sisarusten ja isän yhdessä rakentamassa  ja maalaamassa kerrossängyssä! 



Sillä välin kaupungissa ei oltu uskoa tuuriamme, ensilumi ja eka Putous-jakso saman päivänä!  Lapset innostui tietenkin niin täysin, että liukurit oli etsittävä saman tien. Kolmonen juoksi pitkin pihaa toivottaen hyvää joulua kaikille vastaantulijoille, ihan vaan siitä ilosta ja onnesta, jota lumisade hänessä herätti.

Ja mikä onni, että pakkanen on jatkunut ja lumi pysynyt maassa. Tässähän on erinomaiset mahdollisuudet päästä laskettelurinteeseen, luistelemaan ja hiihtämäänkin. Välillähän sitä kyllä törmää ihmisiin, jotka ulkoilee säällä kuin säällä. Tiedättehän sen sloganin, että ulkona viihtyminen on vain pukeutumiskysymys? No, mä en ole näitä ihmisiä. Mä ulkoilen kesällä, kun paistaa ja talvella, kun on pakkasta. Ja mielellään paistaa myös niin että otsaa vihloo, se on tietty bonusta. Nyt olosuhteet on siis aika ihanteelliset! 

Lopuksi haluan jakaa neuvon, jonka sain veljeltäni, kun pyysin mielipidettä työhön liittyvässä asiassa: Älä syö keltaista lunta! 


Life loves you! 

Terveisin,
Anna

perjantai 10. tammikuuta 2014

Korvensuun pizzaperjantai

Meillä on ollut tapana tehdä pizzaa, kun ystäviä tulee käymään. Pizzaa on tainnut olla liiankin usein, sillä lapset ovat jo alkaneet valittaa: "Aina pizzaa!", "Miksi te aina teette pizzaa?". Kaikki tämä tietenkin mahdollisimman tuskastuneella äänensävyllä. Tämä seuraava on kuitenkin mun oma lemppari. Sain ohjeen kaverilta, joka on jo vuosia vältellyt vehnää ja keksii aina uusia ruokaideoita. Se on gluteeniton ja hiivaton ja täytteenä on kasviksia ja lohta. Namskis!

Korvensuun gluteeniton ja hiivaton pizza

Pohja: 
5 dl vettä
5 dl riisi- ja/tai tattarijauhoja, myös soijajauhoja voi käyttää
1/2-1 dl öljyä
suolaa reilusti

Päälle:
Tomaattimurskaa tai tomaattikastiketta
graavilohta tai savulohta
vuohenjuustoa tai mozzarellaa
oliiveja
aurinkokuivattuja tomaatteja tai tuoretomaattia siivuina
juustoraastetta
oreganoa

Sekoita aineket keskenään kulhossa. Seos on hyvin juoksevaa, valuvaa. Kaada taikina pellille ja paista 225 C asteessa noin 20-30 minuuttia. Pohja on valmis kun se kutistuu reunoista ja saa hiukan väriä. Kovin tarkkaa tämä ei ole niin kuin ei mikään mun ruoanlaitto.

Pohjan paistuessa valmistele täyte. Itse jätän kaiken melko isoiksi paloiksi mutta toki kaiken voi yhtä hyvin pienistää aivan pieneksi. Levitä tomaattikastike ja täyte kuuman pohjan päälle ja paista vielä noin 10 minuuttia, riippuen uunin tehosta. Itse paistan kiertoilmauunissa grillivastuksilla 225-250 C asteessa alle 10 minuuttia.

Pizzan kanssa maistuu mainiosti salaatti ja lasillinen punaviiniä. Jälkiruoaksi muutama pehmeä taateli.



Nauttikaa viikonlopusta! All is well!
Anna






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...