perjantai 20. joulukuuta 2013

Korvensuun herkkumysli


Lopetin puolisen vuotta sitten vehnän syömisen, ja koska likipitäen kaikki valmismyslit sisältävät runsaasti vehnää - puhumattakaan siitä sokerista - oli opeteltava valmistamaan mysliä itse. Olin aiemmin ajatellut myslin tekemisen olevan hidasta ja hankalaa, mutta itse asiassa se on helpompaa kuin pannukakun paistaminen. Teen parin, kolmen viikon välein ison satsin mysliä ja muuttelen perusohjetta fiiliksen ja kuivakaapin sisällön mukaan. Hiljattain löysin ruokakaupasta isoja kaurahiutaleita, jotka tuovat mysliin mahtavaa rakennetta. 

Mysli:
6 dl isoja kaurahiutaleita
4 dl kaurahiutaleita
4 dl kauraleseitä
2 dl cashew-pähkinöitä
1 dl pellavansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
1-2 dl kaakaonibsejä
kuivattuja banaanilastuja
hunajaa
1/2 - 1 dl neitsytkookosoljyä tai muuta öljyä
hiukan vettä
(vaniljasokeria)

Valmistus:
Kuumenna öljy isossa kattilassa. Murskaa pähkinät pienemmäksi (itse käytän lihanuijaa, sitä samaa, jolla valmistuu myös tikkarimurske pipareihin). Sekoita hunaja ja kuivat aineet banaanilastuja ja kaakaonibsejä lukuun ottamatta keskenään kattilassa. Lisää hiukan vettä sekoittaen niin saat muromysliä. Levitä seos pellille ja paistele n. 150 C asteessa 15-20 minuuttia. Sekoita välillä. Jäähtyneeseen mysliin voi lisätä kuivattuja hedelmiä tai minun tapauksessani näitä kaakaonibsejä ja banaanilastuja.

Nämä määrät ovat melko suurpiirteisiä, en ole varsinaisesti mikään macarons-kokki vaan vetelen isommalla pensselillä. Myslin valmistuksessa se onneksi toimii hyvin. Kookosöljystähän voi olla monta mieltä, mutta itse tykkään sen mausta, joten käytän sitä ja purkin pohjat voi käyttää kuivaan ihoon. Sokerin olen korvannut hunajalla. Samat kalorithan siinä on mutta ymmärtäisin sen olevan hiukan sokeria terveellisempää. Mukavia myslihetkiä!


Nauti tästä päivästä!
Anna

tiistai 17. joulukuuta 2013

Kynttilänsiivet




Huomaan, että mulla on tapana aloittaa joulutunnelmoinnit ensimmäisine piparinpaistoineen ja kauneimpine joululauluineen hyvissä ajoin marras-joulukuun vaihteessa. Tämä on osoittautunut hyväksi tavaksi, sillä huomaan miettiväni viikkoa ennen joulua, että olenko nauttinut riittävästi tästä ihanasta joulunalusajasta vai olenko vain mennyt tukka putkella työasioita hoidellen. Näin voi sitten käydä läpi ne tunnelmalliset hetket, joita jo on ollut ja ajatella, että kaikki mitä vielä tulee, on plussaa. En ole valtavien jouluvalmistelujen kannalla, vaan toivon kauniiden kynttilöiden, joululaulujen ja konvehtien riittävän pitkälle. Kynttilöitä olen hankkinut pitkin syksyä, viimeksi Tiimarin konkurssipesästä, kuten Nainen Talossa -blogin Katja 7vee synttärikoristelut. 

Näihin kauniisiin kynttilään kiinnitettäviin siipiin ihastuin Naisten joulumessuilla Wanhassa Satamassa. Elina Mäntylän Valona design tekee metallisten siipien lisäksi paljon muutakin kaunista ja nyt  mulla on harkinnassa muutama muukin ihanuus: lisää siipiä ja ainakin enkeleitä. Naisten joulumessuilta löytyi myös shabby chic -tyylisiä piparimuoteista tehtyjä koristeita, joita kiinnitän niin ikään kynttilänjalkoihin, kunhan muistan ostaa siimaa. Huomasin muuten messuilla tekeväni ostoksia lähinnä itseäni ajatellen. Taitaa olla onnellisuuprojektini ansiota. Aiemmin olisin käyttänyt tilaisuuden tehden jouluostoksia muille, mutta nyt tein pieniä löytöjä itselleni ja nautin niistä kovasti. 




On muuten ihanaa, kun lapset ovat jo sen ikäisiä, että kynttilöitä voi jo laittaa palamaan erilaisille tasoille. Nämä lapset eivät tosin ole olleet koskaan mitään kiipeilijöitä, mutta toki aiemmin piti olla varovaisempi. Eilinenkin sateinen, pimeä ilta sai nopeasti ihan eri tunnelman kun sytyttelin muutamat kynttilät ja laitoin Jouluradion soimaan. Se mun täytyy tunnustaa, että olen hiukan huono laittamaan musiikkia soimaan. Koen olevani muka niin kiireinen, että en ehdi pysähtyä siksi aikaa, että valitsisin sopivaa musiikkia soimaan askareiden taustalle. Nyt joulun alla olen tietoisesti ottanut aikaa joululauluille ja se kyllä rauhoittaa ja lisää onnellisuutta nopeasti. 



Saman viikonlopun löytöjä on myös TitiMadamen unicorn-kaulakoru. Kollegoillani on ollut vastaavia jo muutaman vuoden ja nyt tuntui, että tämä yksisarvinen sopi minulle kuin nenä päähän. Harmi kyllä unohdin riisua korun ennen kuin aloin touhuilemaan lasten kanssa ja niinhän siinä kävi, että Kolmosen sylitellessä yksisarvisesta tuli hevonen niin että naps vaan. Onneksi mieheni toivoi ja saa (ei saa paljastaa) kontakti- ja pikaliimaa joululahjaksi, niin saan korun varmasti pian taas käyttöön.


Never stop dreaming,
Anna

maanantai 9. joulukuuta 2013

Keijun joulukoti




Huh, itsenäisyyspäivänä oli vihdoin hyvä hetki rakentaa Helinälle jouluinen yksiö. Vaikka olenkin pyrkinyt tiettyyn rentouteen ja välttämään suorittamista, saan edelleen pientä stressiä tekemättömistä töistä. Helinän kotia nyt ei ehkä voi työksi kutsua ja se ei ainakaan ollut "pitäisi"-hommia vaan täysin omaehtoista. Silti huomasin hermojeni kiristyvän, kun projekti ei edennyt alkua pidemmälle. Mitenköhän kenenkään hermot kestävät sellaista ihan oikeaa rakennusprojektia? 



Idea projektiin tuli Unelmien Talo & Koti -lehdestä (12/2013), jossa tehtiin tontuille yksiöitä. Mä kun tykkään tarinoista ja salaisista maailmoista (lapsena olin ihan varma, että pesukoneen rummun sisältä aukeaa ovi salaiseen maailmaan) niin tämä kutkutti ihan toimintaan saakka. Jos jossakin on taikaa niin eiköhän vain Helinän joulukodissa? Mun suosikkimatkakohteiden listallahan on kohteita kuten Narnia ja Hogwarts, joten tämä sopi kuin hattu päähäni. Tällä taikuuden tasolla kun jatketaan niin kohta jo juostaan King's Crossin asemalla läpi seinän ja päädytään laiturille 9 ja 3/4! 

No mutta asiaan. Tässä vielä lähtöpiste: tyhjiä purkkeja, pähkinöitä, käpyjä ja menneiden vuosien joulukoristeita. Sopivan kokoisten lasipurkkien löytäminen ei muuten ole ihan niin helppoa kuin voisi kuvitella. Nämä purkit ovat Ikeasta mutta olisi kaivannut hiukan leveämpiä ja korkeampia. Lopputulos oli kuitenkin oikein söpönen, joten en valita. Meillä tontut vaihtuivat keijuun, kun löysin tämän joulupukuisen Helinän, jonka ostin Pariisin Disneylandista vuosia sitten. Helinä on hiukan kärsinyt matkan varrella ja toinen siipikin on katkennut mutta eipä ole vaaraa siitä, että lentäisi karkuun. Disneyland on muuten mahtava paikka, jos olet yhtään innostunut saduista, tarinoista ja taikamaailmoista. Siis kunnes se laituri 9 ja 3/4 löytyy. Sitten mennään ja lujaa.



Kaksi purkkia on vielä viimeistelyä vaille, sillä eihän sitä voi tehdä vain yhtä, jos lapsia on kolme. Onneksi toiseltakin Disneyn reissulta oli tuotu Helinä niin niistä ei tullut kiistaa siitä (siis ihan tässä joulun hengessä ei lainkaan meillä riidellä ja ollaan kovin, kovin kilttejä). Kolmoselle sopikin jo sitten perinteinen tonttu ja olkipukki. Voihan se olla, että saan niistäkin tänne kuvia ennen joulua.


Taianomaista joulunalusaikaa!
Anna


I fell in love with the idea of studios for Santa's little helpers I saw in Unelmien Talo & Koti magazine. This one is for one of my favorites, Tinker Bell and I think it looks beautiful and feels like it's full of magic and joyful spirit. This particular Tinker Bell is a souvenir from Disneyland Paris which has been one of our family's favorite holiday destinations for years. We also have high hopes on catching the train on platform nine and three quarters.

I wish you a lovely week!
Anna


perjantai 6. joulukuuta 2013

Rauhallista itsenäisyyspäivän iltaa!



Hieno itsenäisyyspäivä takana! Rauhallista menoa aamupäivällä perheen ja 90vee mummuni kanssa. Pikku hiljaa alan oppia siihen, että kaikkea ei tarvitse ehtiä tai tehdä itse ja "pitäisi" kannattaa poistaa sanavarastosta. Niine ajatuksineni jätin ajatukset aamupäivän kestävästä leipomissessiosta ja taioin Elosen valmiista prinsessakakusta sinivalkoisen sokerimassalla ja Ykkösen askartelemilla Suomen lipuilla. Toimintalinjarationalisoinniksi tätä ratkaisua taidettiin kutsua kahvipöydässä juhla-aterian jälkeen. 


Ateria itsessään oli loistava, seura oli mukavaa ja jollakulla oli jopa niin rentoa, että nukahti pääruoan aikana syliini (ei ollut mieheni, hän pärjäsi oikein hyvin). Sen jälkeen maistui prinsessakakku aivan erityisen hyvältä eikä nyt illallakaan tarvitse pelätä väsymystä vaan voi valvoa yhtä pitkään kuin vanhempansa ja laulaa Robinia. Onnea on. Elämä. 

Nauttikaa pitkästä viikonlopusta!
Anna

torstai 5. joulukuuta 2013

Onnellisuusprojektin kirjasuositus




Viimeisimpänä tulokkaana (ja suosituksenani) lukulistallani on Louise L. Hayn "You Can Heal Your Life". Hayn opetus on, että ihmisen ajatukset aiheuttavat hänen tunteensa ja sitä kautta hänen hyvin- tai pahoinvointinsa. Yksinkertaistettuna, kun ajattelet hyviä, positiivisia ajatuksia, koet positiivisia tunteita. Kun ajattelet vihaisia, surullisia tai muita negatiivisia ajatuksia, koet ne negatiivisina tunteina. Positiiviset tunteet saavat kehosi voimaan hyvin, samoin kuin negatiiviset tunteet sairastuttavat kehosi. 

Mieli on niin voimakas, että se ottaa helposti meiltä vallan ja rypee itsesäälissä, vihassa, surussa ja mitä ikinä keksitkin. Ja jos aamusta iltaan miettii, mikä on huonosti ja mikä voisi mennä vielä pieleen, laskee vaivojaan ja pettymyksiään, voi olla varma, että tunnetila on vahvasti negatiivinen. Hiljalleen keho alkaa reagoida, luo kipuja ja sairautta. Kivusta ja sairaudesta saakin sitten näppärästi syyn harmitella kohtaloaan, jolloin noidankehä on valmis. Tuntuuko tutulta? Hayn viesti on sellainen, että olisin aiemmin viitannut sille kintaalla ja uskon, että monessa muussakin se aiheuttaa vastustusta. Kun vyöhyketerapeuttini (se ihana) antoi tämän ajatuksen minulle ensimmäistä kertaa puolisen vuotta aiemmin, en ollut valmis kuulemaan sitä. Itse asiassa muistelen olleeni vähintäänkin ärsyyntynyt tällaisista kerettiläisistä ajatuksista. Minullahan oli sairautta ja kipuja, jonkun toisenhan piti poistaa ne, että voisin jatkaa elämääni! 




Mutta jos ajatuksen voima on ihmeellinen, ihmeellinen on myös tahdon voima. Mielen ylivoiman voi voittaa tahdon voimalla päivä ja hetki kerrallaan ja se on äärimmäisen vapauttavaa. Kun ajatukset harhautuvat vellomaan menneissä pettymyksissä tai tulevissa uhissa, voi aina muuttaa ajatuksensa. Voikin ajatella sitä pitkää (ja voin kertoa, että harjoituksen myötä aina pitenevää) listaa kiitollisuuden aiheista. Voi ajatella läheisiä, joita on ilahduttanut tai auttanut. Voi ajatella, miten tyytyväinen onkaan itseensä ja elämäänsä. 

No joo, tiedän, että voi jo kuulostaa ylitseampuvalta ja moni minut tunteva nyt miettii, onko tämä sitä sarkasmia (rakas ystävä, sinusta on kyllä niin vaikea erota). Ei ole. Aluksi tunsin oloni lievästi naurettavaksi pakottaessani itseni ajattelemaan kauniita ajatuksia, mutta se helpottuu. Helpotukseksi voi rakentaa tukiverkostoa vahvistavista kirjoista, harjoituksista tai vaikka aplikaatioista. Mulla on esimerkiksi iPhonessa Lovin' Me 365 -aplikaatio, jossa on jokaiselle päivälle uusi vahvistus. Siinä on myös sellainen kätsä jaa-toiminto, jota käytän, mutta harkiten. Tiedän kokemuksesta, että jos ei ole valmis, ei halua kuulla muiltakaan onnellisuushöpinää. 







































Muutaman viikon aikana meillä on ollut kotona pientä feng shui -ongelmaa astianpesukoneen rikkoutumisen-korjaamisen-uuden asentamisen kanssa. Viemäriliitännät eivät menneet putkimieheltä ihan kohdilleen, sillä saimme viettää viikonlopun viemärinhajussa. Yllättävänkin paljon asioita jää tekemättä, kun keittiön ovea ei halua avata. Näin ollen lasipurkit, joihin Talo&Koti-lehden vinkin mukaisesti oli tarkoitus rakentaa tontuille yksiöt, ovat vielä odottamassa. Jouluun on onneksi vielä aikaa ja se tulee ilman tonttuyksiöitäkin, mikäli tilanne sitä vaatii.

Levollisia ajatuksia,
Anna

perjantai 29. marraskuuta 2013

Pipari-ilta lasten ja ystävien kanssa



I-ha-na päivä meillä oli eilen! Mulla oli jo etukäteen jotenkin juhlava ja iloinen olo, kun suunnittelin ja valmistelin meidän perinteistä (tämä nyt oli tällä konseptilla ensimmäinen, mutta jostakinhan se on aloitettava) pipari-iltaa. Piparien leipominenhan on lapsista aina hauskaa, ja nyt haluttiin laajentaa tätä hauskuutta koskemaan ystäviäkin, joten kutsuimme paikalle ystäviä sekä minulle että lapsille! Huomaan nauttivani illanistujaisista, synttäreistä ja muista pienistä juhlahetkistä valtavasti jo etukäteen. On niin mukava miettiä, mistä kukin ilahtuu ja minkälaisia ilonkiljahduksia sitä saakaan kuulla! 



Imuroimaan en ehtinyt, joten sammuttelin turhat valot ja sytytin kynttilöitä tuomaan lämpöä ja tunnelmaa. Valojen vähentäminen ja kynttilöiden sytyttäminen taisi olla joskus jossakin blogissakin esillä syksyn helpoimpana ja edullisimpana sisustusvinkkinä. Taidan jatkaa samalla teemalla myös tänään, kun saamme illallisvieraita ja mulla on vielä strösselitähdet imuroimatta keittiön lattialta.




Piparimuotteja meillä on jo mahtava valikoima, mutta tähän Ultimate Gingerbread Baking Sessioniin käytimme ainostaan jouluaiheisia muotteja. Poikkeuksen teki Kolmosen ruokakaupassa bongaama dinosaurus-muotti, joka oli tietenkin pakko saada, kun Harri ja dinot ja Dinojuna on ihan lemppareita tällä hetkellä. 

Ykkösen Kummitäti, joka oli itseoikeutetusti leipomassa mukana pikkuisen tyttärensä kanssa, on muutamana vuonna tehnyt kummityttönsä kanssa adventtikalenteripipareita. Jatkettiin tätä perinnettä tänäkin vuonna. Tosin vain Ykkösellä oli pinnaa tehdä itse valmiiksi kaikki 24 kappaletta, minä sain koristella ja numeroida Kakkosen ja Kolmosen kalenteripiparit. Kolmonen lähinnä veteli sikeitä ja keskittyi sen jälkeen taikinan syömiseen.





Teen usein aikuisia (ja ennakkoluulottomia lapsia, ei meidän neofoobikkoja) varten tätä herkullista vuohenjuusto-viikuna-saksanpähkinäpiirakkaa. Se häviää aina parempiin suihin, ja vaikka siinä työvaiheita onkin, on se jo niin tuttu resepti, että sen voi väsyneempänäkin tehdä. Alkuperäinen resepti taisi olla Glorian Kodista tai vastaavasta mutta tässä lyhyesti: Pohjan päälle levitellään pannulla pehmennetyt sipulit, murustellaan vuohenjuusto ja saksanpähkinät & viikunat lohkoina. Päälle munamaito. Piirakan voi myös tehdä valmiiksi pakkaseen ja sulattaa tarjoilupäivänä niin kuin minä tein. Tosi hyvää! Piirakan kanssa aikuisia varten oli tarjolla punaviiniä, josta myös tapahtuman nimi, Pipari&punkku (kiitos alkuperäisidean äidille Liinalle), juontaa juurensa. Voitte muuten uskoa, miten hulvattoman vastaanoton sain Pipari&punkku-kutsulleni!




Pipari-iltaa varten hain kaupasta kunnon kasan piparitaikinaa, koristeita ja sokerikuorrutetta. Sokerikuorrute tuntui olevan suosittua, sekä omat että kavereiden tuomat tuubit pursoteltiin kaikki loppuun, mutta ihme kyllä ei huonekaluille. Jokunen vuosi sitten sain kotitaloustaitoiselta kaverilta hauskan vinkin, että tikkarimurskeesta saa pipareihin näppärästi ikkunat. Konsti onkin meillä suosittu ja lapset tekevät isoja ja pieniä ikkunoita vähän joka pipariin. Onneksi lasten kaverisynttäreiltä kotiintuomisiksi saadut tikkarit olivat hyvässä jemmassa, niin oli mistä paukutella tikkarirouhetta! 

Tämän illan tuomalla energialatauksella jaksaa pitkään. Onni on ystävät, perhe, koti ja hetkessä eläminen!

Piparintuoksuisin terveisin,
Anna

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Mitä jouluun kuuluu?





















Huomaan suunnittelevani tulevaa vuotta jo ihan täpinällä vaikka tämän vuoden puolella on vielä tämä ihana joulun aika tuloillaan. Tapasin tänään inspiroivan, positiivisen mutta maanläheisen ihmisen, jolta sain rutkasti uutta puhtia saattaa loppuun tämän vuoden agendalla olevia asioita ja alkaa jo suunnitella tulevaa. Huippua!

Viimeinen vuoden 2013 joulukorttisarjasta on tämä valkopohjainen kortti, joka kertoo paljolti sen, mitä meidän perheemme joululta odottaa. Olemme kaikki aikamoisia lukutoukkia ja nautimme rauhallisista hetkistä, jolloin voi puuhata jotain yhteistä tai ihan omaa. Tytöt ovat ilmeisesti perustaneet oman lahjapajan, sillä sieltä täällä ovista ja pöydän kulmilta löytyy lappusia, joissa kohtelian sanankääntein toivotaan, että emme tulisi nuuskimaan pidemmälle. Tuskin maltan odottaa, mihin sfääreihin pääsemme ennen joulun tuloa. Toivottavasti tykkäätte viimeisimmästä kortista ja saatte siitä inspiraatiota!

Terveisin,
Anna

tiistai 26. marraskuuta 2013

Do what you love, love what you do

London, baby!





Matkakuume iskee aika ajoin ja toisinaan sitä saa hiukan hillittyä muistelemalla edellisiä mukavia reissuja. Toisinaan tämä vain pahentaa tilannetta. Norwegianin uutiskirjekään ei varsinaisesti hillitse matkustushaluja.

Toissa keväänä satuimme Lontooseen brittien juhliessa kuningatar Elizabeth II:n kuuttakymmentä vuotta vallassa. Tämä oli mun ensimmäisen kerta Lontoossa, joten on mahdollista, että sain hiukan riemuisan kuvan Lontoosta. Matka oli aivan täydellinen: Coldplayn keikka, teatteria ja Pimm'sejä paikallisen kaverin kanssa. Huippu reissu!

Onnellisuusprojektiini liityen olen opetellut tekmään asioita, jotka tekevät minut, Annan, onnelliseksi. Tämä tuntuu monellakin tapaa uudelta ja oudolta. Ensinnäkin olen naisille tyypilliseen tapaan tottunut ajattelemaan muiden onnellisuutta ennen omaani. Toisekseen, maailma on täynnä hienoja asioita, joista voi olla vaikea noukkia ne, jotka todella ovat niitä omimpia juttuja. Juuri juttelin sushilla uuden ihanan kaverin kanssa, että jos et tule onnelliseksi ratsastamisesta niin älä tee sitä. Tai jos et tykkää Lontoosta, älä käy siellä. Vaikka miten pitäisit upeana sitä, että joku lukee paljon mutta itse vain ahdistut siitä, se ei ehkä ole se asia, johon keskittyä. Minusta esimerkiksi ajatus lenkkeilystä on kertakaikkisen hieno mutta juokseminen ei vain tee minua onnelliseksi, joten levitän mieluummin joogamaton olohuoneeseen (ja joogaan, en vain jätä sitä siihen ;)).

Usein asiat, jotka tekevät onneliseksi, ovat myös niitä asioita, joista huomaa olevansa kiitollinen. Viimeisen viikon ajan olen ollut erityisen onnellinen

- työstäni (tykkään siitä niin että halkeen!)
- lapsistani (miten onnekas olen kun saan viettää heidän kanssaan riittävästi aikaa)
- ystävistäni (miten hauskoja, empaattisia, fiksuja, positiivisia, monipuolisia ihmisiä he ovatkaan)
- onnellisuusprojektin tuomista uusista ajatusmalleista

Listaa voisi vielä jatkaa pitkäänkin, mutta taidan nyt pestä hampaat ja lähteä treffeille mieheni kanssa (josta olen myös hyvin onnellinen). Syömme ainakin sushia uudessa paikassa ja ehkä saamme joitakin lauseita lausuttua ihan ilman keskeytyksiä. Tiedä sitten, johtaako se uuteen omannäköiseen matkaan.

Olisi kiva kuulla, mikä sinut tekee onnelliseksi!

Terveisin,
Anna 





keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Koululaisen huoneen väriläiskä



Esikoisen huone sai väriläiskän seinälleen alkusyksystä. Kävin ensin tyynynliinan kanssa maaliosastoilla hakemassa juuri oikeaa pinkin sävyä siinä onnistumatta. Juuri kun aloin turhautua, kysyi naapuri, olisiko meillä tarvetta ylijääneelle maalille. Aivan samaa sävyä seinä ja tyynyt eivät ole, mutta ihan riittävän lähellä, jotta huoneesta saatiin oikein raikas ja ryhdikäs valkoisen kanssa yhdistämällä. Lamppuna toimivan e-kirjaimen on mieheni saanut työpaikan logon muutoksen yhteydessä ja se tietty toimii erityisen hyvin esikoisen huoneessa, kun nimensä alkaa E:llä. 

Maali on muuten Tikkurilan Remontti-Ässä, sävy TVT M338, jos mielenne tekee ruveta maalauspuuhiin. Seuraavan kerran maalamaan ryhtyessäni aion hankkia kunnollista rajausteippiä toiveenani, että sen ominaisuudet olisivat paremmat kuin perusmaalarinteipin. Selkeitä kontrasteja tehdessä reunan kanssa saa olla aika tarkkana ja tässä projektissa rajaamisen kanssa tuli aina joku fiba teipin kanssa. Kerron sitten, onko se sen arvoista :)


Terveisin,
Anna


tiistai 19. marraskuuta 2013

Tuhma vai kiltti, ajatelkaas!














Itsehän uskon vahvasti olevani listalla. Siis sillä, joille annetaan lahjoja jouluaattona. Tosin vaikuttaa siltä, että OLEN eräänlainen lista, ainakin siitä päätellen kuinka paljon lahjatoiveita minulle on esitetty viime viikkoina (kiitos lelulehdet lokakuu 2013 - marraskuu 2013). Ensimmäiset toiveet vain pukkaavaat unohtumaan sitä mukaa, kun päätä täytetään uusilla toiveilla. Lasten päätöksentekoprosessiin ei taida kuulua se, että omassa päässä mietitään, mikä se ihan ekaks paras suosikkitoive on ja sitten lähestytään päätöksentekijää eli listaa. 

Jos tuntuu kuitenkin, että sun ystäväpiirissä monikaan ei ole päässyt listalle niin olisihan se ystävällistä muistaa edes joulukortilla. Lisätietoja voit kysellä vaikka sähköpostitse korvensuu1919 ( @ ) gmail.com niin pääset pikimmiten postittelemaan!

New set of Christmas cards for those who didn't make Santa's list this year (either). Contact us for more details.


Terveisin,
Anna


maanantai 18. marraskuuta 2013

Joulukortteja! Niin odotettuja!





Nyt taitaa olla 36 päivää jouluun? Lapset eivät ole vielä tehneet aamukampaa, joten en pysy täysin kärryillä. Lisäksi onnellisuuprojektini on tehnyt minusta toistaiseksi paitsi rennomman myös hajamielisemmän, enkä ole aivan niin terävänä kuin tavallisesti. Tämä ei tunnu olevan pelkästään huono juttu: taivas ei tunnu putoavan niskaan vaikka sitä ei jatkuvasti odottaisi. 

Meille, kuten varmasti useimmille lapsiperheille, jokavuotinen joulukortti on tärkeä perinne.  Suunnittelu tietenkin alkaa jo hyvissä ajoin syksyllä. Useimmiten teemme lapsista jonkun hauskan tai suloisen (toisinaan jopa molempia) kuvakortin. Jonakin vuonna pienet sormet ovat saaneet askarrella vinon pinon erilaisia pahvisia kortteja. Tämän vuoden kortti sukulaisille ja ystäville on tietenkin yllätys, joten en siitä vielä kerro sen enempää.

Korvensuu 1919:sta joulukorteissa on tänä vuonna vapaampi suhtautuminen jouluun ja kristilliseen perinteeseen. Itselleni on kolahtanut tämä "Believe in the magic of Christmas"-teema oikein kunnolla. Jonkun mielestä taikuutta ei tulisi sotkea kristittyjen toiseksi tärkeimpään juhlaan lainkaan. Oli miten oli, tänä vuonna minulla on tilaa Coca Cola -pukille, ikkunoista tirkisteleville tontuille ja muulle lapsellisen ihanalle ja tainomaiselle. Tosin väriskaalan kanssa olen edelleen hiukan tiukkis, vaikka lapset toinen toistaan innokkaammin vaativat vilkkuvia värivaloja kotiin. Joulun lopulta tullen voikin sitten halutessaan hiljentyä siihen joulun syvimpään merkitykseen. Toisaalta, onko taikuus kuitenkin vain toinen tapa sanoittaa armon, anteeksiannon, kiitollisuuden ja yhteisöllisyyden tunteita, joita joulu meissä herättää?

This year I'm going very Christmasy (it's a word, isn't it? At least it should be.). I hope you enjoy our Christmas cards. You can order them via email (korvensuu1919 ( @ ) gmail.com). The price per card is 1,50€ and it includes the card + the envelope.

Terveisin,
Anna

Joulun taikaa à la Korvensuu 1919



Eiköhän nyt olla jo niin pitkällä marraskuuta, että voidaan aloittaa jouluiloittelu? Uusia joulukortteja tälle vuodelle onkin jo toivottu ja saan ylpeänä esittää ensimmäisen maistiaisen tämän vuoden joulukorttisarjasta! Korvensuun luovan tiimin sunnuntainen aivomyrsky (aivomyrskyä helpottaa, kun tulee ajoissa pikuujouluista kotiin) tuotti iloksenne useampiakin printtejä, joita tällä viikolla tuon blogiin ja kauppaankin. Uusiin kortteihin tulee taakse osoiterivistö + kirjekuori mukaan ja kappalehinta on 1,50€. 

So proud of this year's Christmas cards! This is the first of many but there'll be more later this week.

Terveisin, 
Anna

perjantai 15. marraskuuta 2013

Tee sitä mitä rakastat

Onnellisuusprojektiini liittyen seuraan Gretchen Rubinin The Happiness Project -blogia. Tämänpäiväinen juttu vahvisti niitä ajatuksia, joita itselläkin on viime kuukausina ollut mielessä. “I have plenty of time for the things I love to do” on loistava ajatus jo siksikin, että se on hyvin tasa-arvoinen. Ainakin täällä länsimaissa meillä jokaisella on yhtälaiset mahdollisuudet käyttää omaa aikaresurssiamme. Jos aikansa haluaa käyttää johonkin, josta ei itse nauti, vain koska olettaa, että niin kuuluu tehdä, sekin on täysin mahdollista. 

Itse olen onnellinen, kun sain käyttää tänään iltapäivän omien lasten ja lasten kavereiden kanssa leipoen koulun markkinoille. Yrittäjyys ja sen tuoma vapaus antaa mahdollisuuden tehdä töitä, joita rakastan, ja käyttää kuitenkin toisinaan ison osan päivää piparinpaistoon. Toisinaan huomaa tuttavien kilpailevan kiireellä ja perheen ja ystävien tapaamisen mahdottomuudella. Kiirettähän voi aika ajoin tulla kenelle tahansa. Koska kaikelle ei ole aikaa, on toisinaan hyvä palauttaa mieleen elämisen ainutkertaisuus ja mahdollisuus valita se tekeminen, jota todella rakastaa. 

Viikonlopputerveisin,
Anna

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Sisusta kuin Peppi Pitkätossu



Posti toi joulumuistamisen Tallink Siljan Club Onesta ja innostuin sekä varaamaan talvilomamatkaa, että muistelemaan edellisiä Tukholman reissuja lasten kanssa. Kestosuosikki pienten lasten kanssa on Junibacken, jossa lapset saavat leikkiä ja aikuisetkin hiukan relata, ainakin hiukan hiljaisempana päivänä. Peppi Pitkätossun talossa jaksaa leikkiä pitkään (varautuisin omalla salasuklaalla, jota hiukan sivummalla napostelisin lasten liukuessa mäkeä Pepin yläkerrasta pihamaalle).



Peppi on ehkä the ultimate shabby chic -sisustaja. Värimaailma, kulunut maali ja rennot sisustusratkaisut (kuten nyt hevonen kuistilla tai kesäkukat kahvipannussa) ihastuttavat ja rentouttavat mieltä. Aina ei tarvitse olla kaiken niin viimeisen päälle. Ja tuollaisen megafonin ottaisin mielelläni itsekin, huomio olisi ainakin taattu.

Terveisin, 
Anna

lauantai 9. marraskuuta 2013

Life loves you



Onnellista viikonloppua kullekin omiin puuhiinsa! Meillä viikonloppuun kuuluu ystävien tapaamista, pihatalkoita, joogaa, ehkä hiukan työtä ja isänpäivähulinaa. Tuskin maltan odottaa <3

tiistai 5. marraskuuta 2013

Aasinsilta

Näistä kirjoista olen itse saanut paljon ajattelemisen aihetta.
Eilen mietin sitä, kuinka onnellisuusprojekti sopii sisustusblogiin ja nopeastihan sitä keksii jos jonkinmoista aasinsiltaa. Ilmiselvänä vaikka se, kuinka kirjat sopivat sisustukseen ja löytyykö onnellisuuskirjastolle sijaa kulttuurikirjahyllystä. Meillä tosin kulttuurikirjahylly sai vastikään mennä (tiedän, tuskallista), kun tarvitsimme lisää tilaa itsellemme.

Mutta se linkki niin. Viime syksynä aloittaessani Korvensuu 1919:sta, koin usein epävarmuutta siitä, mihin suuntaan halusin blogin kehittyvän. Tuntui, että maailma on täynnä suurempia, kauniimpia, seuratumpia, valkoisempia/kirjavampia, runsaampia/minimalistisempia, sarkastisempia tai onnellisempia blogeja. Nyt tästä paikasta, tästä elämänvaiheesta, totean, että mun sisutusblogin on tärkeintä olla minunlaiseni. Ja koska kiitollisuus ja arvostaminen ovat alkavan onnellisuusprojektini tärkeitä työkaluja, haluan myös blogini seuraavan ja kuvaavan asioita (vaikka kuinka pieniä), joista olen kiitollinen ja joita arvostan. Tässä blogissa siis toistaiseksi keskitytään niihin pieniin onnistumisiin tai kauniisiin tunnelmiin, joita harjoituksen myötä aina paremmin tunnistaa ja osaa arvostaa.


maanantai 4. marraskuuta 2013

Onnellisuusprojekti - The Happiness Project


Mä luin viime viikolla kirjan, joka sai mut nyt kirjoittamaan aiheesta, joka ei suoranaisesti liity aihepiireihin, joista aiemmin olen blogannut (tosin mulla on kyllä aavistus siitä, miten tämä jatkossa nivoutuu yhteen myös muiden aihepiirieni kanssa). Tämä kirja toi mulle ajatuksen siitä, kuinka jokainen on itse vastuussa siitä, ettei hukkaa elämäänsä. Ennen kuin päästään tuohon kirjaan, kerron hiukan siitä, mikä sai minut tarttumaan juuri tuohon kirjaan.

Viime vuosi, erityisesti kuluneet kuusi kuukautta, ovat olleet minulle merkittävä kasvun paikka. Olen jo vuosia kärsinyt kroonisesta kivusta, joka oli jo vienyt elämääni sellaiseen suuntaan, johon en lopulta tahtonut. Ihana vyöhyketerapeuttini sai minut lopulta miettimään, miksi en halua päästää irti kivusta. Nämä sanat saivat minut hakemaan toista tapaa olla ja elää, ilman kipua tai pelkoa kivusta. Tämä alkupiste oli tosiaan vain alku eikä tämä tie ole missään nimessä ollut helppo, suoraviivainen tai yksinkertainen vaan on vaatinut yritystä ja erehdystä, kirkkaita oivalluksen hetkiä ja itsensä ruoskimista, hyviä päiviä, huippuja päiviä, täyttä vauhtia alamäkeä ja kaikkea siltä väliltä. Olen lukenut mindfulnessista, rakkauden taidosta, täydellisestä anteeksiantamuksesta ja onnellisuudesta. Olen jättänyt ruokavaliostani sokerin, vehnän, punaisen lihan, lehmänmaitotuotteet ja kahvin. Olen hoitanut kipua osteopatian avulla. Olen harjoittanut hetkessä oloa, nauttinut joogasta ja pilateksesta ja hengittänyt syvään. Olen myös ajatellut, sanonut ja tehnyt asioita, jotka ovat olleet mahdollisimman negatiivisia ja taaksepäin vieviä. Usein tunnen päässeeni eteenpäin, mutta joku pieni selkeä punainen lanka minulta on tähän astisilta ponnistuksilta puuttunut.

Nämä kirjat ja teot tuntuvat nyt olleen pohjatyötä ja perusta sille, että olin valmis ottamaan käteeni Gretchen Rubinin Onnellisuusprojektin (kuulostaa tosi kukkuulta mutta näin mä koen). Gretchenin Onnellisuusprojekti kertoo vuodesta, jonka hän omisti oman onnellisuutensa lisäämiseen. Vaikkakin kirja tosiaan on yhden ihmisen omakohtainen onnellisuuprojekti, siinä on paljon sellaista, mitä kuka tahansa elämänmuutosta tekevä voi ottaa käyttöönsä. Kirja on yli 300 sivua pitkä, joten en saa tiivistettyä sitä yhteen blogipostaukseen mutta haluaisin kuljettaa sitä mukanani seuraavien kuukausien ajan ja tehdä omaa onnellisuusprojektiani. Ehkä sinäkin haluaisit aloittaa oman onnellisuusprojektisi? Porukassa olisi mukavampaa! Ja olisi kiva kuulla, josko joku on jo lukenut Onnellisuusprojektin ja aloittanut omaansa.

Rubin, Gretchen. Onnellisuusprojekti - Eli kuinka käytin vuoden elämästäni siivoten kaappeja, laulaen aamuisin, riidellen oikein, lukien Aristotelesta ja muutenkin pitäen enemmän hauskaa. Keuruu: Otavan kirjapaino, 2013.





maanantai 28. lokakuuta 2013

Lastenjuhlat





Lastenjuhlien söpöimmät juomalasit saa pilttipurkeista, tarrasta, pilleistä ja kauniista nauhasta.  Nimikoidut lasit ovat tosi näppärät, kun juhlan tuoksinassa lasit eksyvät paikaltaan.  Kirjoitustaitoinen sankari voi itsekin kirjoittaa nimet tarroihin ja olla mukana juhlavalmisteluissa. Cin Cin!

tiistai 22. lokakuuta 2013

Vilvoittava keidas



Rodoksen saarelta Lindoksen kylästä mosaiikkikujien varrelta löytyi vilvoittava frozen yogurt -keidas. Tai löytyi ja löytyi. Mieheni löysi ja meni tutustumaan. Ei mennyt kauaa, kun istuttiin kattoterassilla  ihailemassa maisemaa frozen yogurtit käsissämme. Mosaic (no just niiden mosaiikkikujien mukaan) ei ole se tyypillisin kreikkalaistaverna vaan viileän vaalea skandinaavistyylinen kahvila. Palvelu on ystävällistä ja tunnelma leppoisa. Jos suunnittelet matkaa Rodokselle, tee päiväretki Lindokseen ja lepää hetki Mosaicissa. Sitä ennen kiipeä Akropoliille: maisemat ovat huikeat!

We found this amazing cafe called Mosaic in our trip to Lindos last spring. The frozen yogurt was every bit as refreshing as you want it to be and the staff is so friendly. There's a great view to the Acropolis from the roof terrace where you can enjoy your coffee and frozen yoghurt. 


keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Kivipuutarha

Mieletön kesäpäivä! Aurinko tekee niin onnelliseksi! Korvensuu 1919 tekee muuttoa Solsidaniin. Miehet kaivavat ja sahaavat terassinperustuksia. Mä koin oleelliseksi rakentaa pienistä pienimmän kivipuutarhan. Elämä <3

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Auringonlaskun tunnelmaa



Aurinkoisen päivän päätteeksi mikäs sen tunnelmallisempaa kuin lämmin hetki rannalla auringonlaskun aikaan. Näitä saisi olla se 365/vuosi. Vai onko se kanssa sama kuin juhlan, että sekin sitten muutuu arjeksi? Vaikea uskoa.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Löytöjä rannalta (Ixia, Rhodes)






Olimme perheen kanssa nollausreissulla hakemassa Rodoksen auringosta ja lämmöstä voimaa ja sitä saimmekin. Ilta-auringon valaisemia rantakiviä voisi katsella ja tutkiskella vaikka kuinka pitkään. Pienet  tarkat silmät bongasivat meritähden kivien joukosta. Vielä pienemmät etsivät hyviä heittokiviä, joita ranta onneksi tarjosikin runsaasti. Muutama kivi (ja ehkä yksi ajopuu) kulki matkalaukussa kotiin kin tuliaiseksi. Onneksi kesä on vasta Suomessa edessä, rantapäiviä toivottavasti tulee sen aikana paljon täälläkin.

Välimeren hiomia aarteita (Lindos, Rhodes)

Lindoksen kaupungin sokeripalatalojen välistä löytyy näin kaunista kivetystä.
On the streets of Lindos.
Valehtelisin, jos väittäisin, etten jo suunnitellut omaa mukulakivitietä, pihaa tai avenueta.
I'm so getting my own avenue made of these! 
Ja näin sillä kävellään ;)
Taking a nice walk.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Inspiraatiota Kasvihuoneilmiöstä

Eilisen reissun tunnelmissa pari kuvaa. Toisinaan ajatus harhautuu shabby chicistä hippasen verran mahtipontisempaan. Parilla hopeisella tuolilla saa kyllä nopeasti loihdittua loistokasta tunnelmaa.

On our trip to Kasvihuoneilmiö I stumbled across these amazing chairs.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...